Suomessa laitosruualla on pidemmät perinteet kuin monessa muussa maassa. Jo 1930-luvun alkupuolella on käsintehtyjä merkintöjä keuhkoparantolan ruuista. Tuona kyseisenä aikana haluttiin varmistaa potilaille vahva ja ravitseva ruokavalio, sekä runsaasti raitista ilmaa. Päivän mittaan tarjoiltiin neljä ruokaa, aamiainen, lounas, päivällinen ja illallinen. Kaikki ruuat oli ajasta huolimatta tarkoin harkittu kokonaisuus, jolla pyrittiin tukemaan potilaan vointia ja paranemista. Tarjolla saattoi yhden päivän aikan esimerkiksi seuraanvanlainen menu. Aamiaiseksi kauraryynipuuroa ja kermaa, lounaaksi muikkuja, munakasta ja perunaa, päivälliseksi vasikkalopsia, perunasosetta ja hilloa, jälkiruuaksi mustikkasoppaa ja pullaa sekä vielä illalliseksi riisiryynivelliä, teetä ja leipää. Vaikka saatavilla ei ollutkaan kaikkea sitä valikoimaa mitä meillä nykyisin on, raaka-aineet olivat kotimaisia, usein läheltä hankittuja ja hyvin valmistettuja. Usein parantoloilla tai sairaaloilla oli myös oma pieni kasvimaa, jossa saattoi kasvattaa yrttejä, kasviksia, juureksia ja marjoja. Harvinaista ei ollut myöskään että pidettiin muutamia kanoja ja possuja, varmistaen tiukankin paikan tullen lihan ja kananmunien saatavuus. Keittiön emännällä oli nykyistä suurempi vastuu valvoessaan ruuan riittävyyttä, terveellisyyttä ja valmistusta. Keittiössä leivottiin usein omaa leipää, joka tuli halvemmaksi kuin ostoleipä, mutta oli tuoretta ja mahdollisesti jopa läheisen maatalon jauhoista tehtyä. Työtaakka laitoiskeittiöissä oli tuona aikana todella suuri, koska suurin osa tuotteista valmistettiin itse alusta loppuun ja käytettävissä ei ollut mitään raakapakasteita tai muita puolivalmisteita. Ruuan hankkiminen oli vaikeampaa ja siihen joutuikin keittiön emäntä usein paneutumaan kunnolla. Positiivisenä kääntöpuolena sitten taas oli se, että ruoka ei todellakaan ollut prosessoitua ruokaa.
Vaikka usein ajattelemmekin että entiset ajat ovat olleet kaikin puolin jäljessä meidän omaa aikakauttamme, niin joissakin asioissa ei näin kuitenkaan ole välttämättä ollut. Laitosruuassa säästäminen tuli trendiksi vasta paljon myöhemmin, kun huomattiin että kehittyvät lääkkeet ja niiden hyvä saatavuus voivat korvata terveellisen ruuan. Lääkkeiden saatavuuden ollessa hankalaa, täytyi potilaiden paranemiseen käyttää muita konsteja kuin mitä nykyinen terveydenhuolto haluaa käyttää. Todella monen sairastuminen 1930-luvulla esimerkiksi tubekuloosiin, johtuikin liian vähäisestä ravinnosta ja asumisen ahtaudesta, sekä epähygieenisyydestä. Tästä syystä laitosruokailun ollessa suhteellisen monipuolista, ruuan vaikutus parantavana elementtinä pystyttiin havaitsemaan suhteellisen pian.
Kouluruokailu alkoi Suomessa harvinaisen aikaisin muihin maihin verrattuna. Jo 1900-luvun alussa oli varattomien perheiden lapsilla mahdollisuus saada koulusta ruokaa päivän aikana. Monella oli nimittäin tilanne kotona sellainen, että päivän aikana ei olisi muuten saanut mitään syötävää. Aluksi ruokailu oli vain vähävaraisille lapsille, mutta 1930-luvulla alettiin tehdä kouluihin ruokaloita ja kouluruokailu laajeni koskemaan kaikkia koululaisia. Ruoka mitä kouluruokailun alkuvuosina tarjoiltiin koostui pääosin puuroista, velleistä ja keitoista. Lapset jotka olivat sairastaneet tuberkuloosin, saivat ravitsevampaa ruokaa paranemisen edistämiseksi. Alkuvuosina oli myös tavallista että koululaiset joutuivat auttamaan jossain määrin ruuan kasvattamisessa, korjuussa ja muissa pienemmissä askareissa. Rahaa ei ollut paljon ja kaikkien tuli omalta osaltaan osallistua kouluruokailun varmistaviin talkoisiin.
Vuonna 1913 Suomen valtio myönsi ensimmäistä kertaa rahaa koluruokailun järjestämiseen 150 000 mk. Tästä alkoi suomen pioneerityö kaikenlaisen laitosruokailun suunnannäyttäjänä. Olisi vain oikeus ja kohtuus että tulevat sukupolvemme saisivat myös mahdollisuuden nauttia tästä hienosta etuoikeudesta. Määrärahoja on kuitenkin jatkuvasti vuosi vuodelta leikattu ja keittiöhenkilökunta sekä emännät joutuvat jo todella käyttämään mielikuvitustaan, saadakseen annetuilla määrärahoilla aikaiseksi terveellistä ja ravitsevaa ruokaa sekä sairaille, lapsille taikka vanhuksille.